Tällä hetkellä on säännöllisiä vuotuisia palkallisia vapaapäiviä, ylimääräisiä palkallisia lomia, palkatonta lomaa. Kaikilla työntekijöillä on oikeus myöntää ensimmäisen tyyppinen loma, muita lomia myönnetään ja käytetään vain tietyin ehdoin.
Lomat ovat tärkein lepoaika, ja niitä säännellään Venäjän federaation työlakien 19 luvussa. Vapaalajeja on vain kolme, eivätkä kaikki koske kaikkia työntekijöitä. Joten on välttämätöntä kohdistaa vuotuiset maksetut lomat, lomat omalla kustannuksellaan, lisälomat. Kaikkien työntekijöiden yleinen näkemys on vain perinteinen vuosiloma, jonka kestoksi on asetettu 28 kalenteripäivää. Ne on toimitettava vuosittain organisaation hyväksymän aikataulun mukaisesti, ne voidaan jakaa osiin, jos työnantajan kanssa on sopiva sopimus.
Kuka on oikeutettu lisälomaan?
Lisämaksettua lomaa käytetään myös vuosittain, mutta vain harvat työntekijät ovat oikeutettuja. Yleensä tämän tyyppinen loma on tarkoitettu korvaamaan epäsuotuisat olosuhteet, joissa tiettyjä töitä tehdään. Joten niillä, jotka työskentelevät haitallisissa ja vaarallisissa olosuhteissa, on oikeus tähän lomaan. Nimettyjen henkilöiden tällaisen loman vähimmäiskesto on seitsemän päivää. Lisäksi mahdollisuus käyttää ylimääräistä maksettua lomaa annetaan laillisesti henkilöille, joille on määritetty epäsäännöllinen työaika, joidenkin kaukaisen pohjoisen alueen asukkaille, työntekijöille, joilla on erityinen työ. Työnantaja voi myös itsenäisesti määrittää ylimääräiset työntekijäryhmät, joille annetaan tällainen loma.
Kuka voi saada palkatonta lomaa?
Kolmas lomalaji on palkattomat lepoajat, jotka työntekijä saa hyvistä syistä ja työnantajan suostumuksella. Organisaatiolla ei ole velvollisuutta tarjota työntekijöille näitä vapaapäiviä, joten niiden kestoa ei ole määritelty lailla, tämän kysymyksen ratkaiseminen tapahtuu osapuolten sopimuksen perusteella. On kuitenkin joitain työntekijäryhmiä (esimerkiksi työskenteleviä eläkeläisiä tai vammaisia) sekä elämäntilanteita (esimerkiksi avioliiton rekisteröinti, sukulaisen kuolema), joiden läsnä ollessa työnantajan on annettava loma. Tässä tapauksessa työlaissa määritetään sen enimmäiskesto, mutta työntekijöiden tulee ottaa huomioon, että tätä lepoaikaa käytettäessä ei peritä maksua.
