Voit laskea toimeentulon vähimmäismäärän henkilöä kohden lukemalla Venäjän federaation hallituksen säädöksen, joka asettaa vastaavan arvon neljännesvuosittain. Tässä tapauksessa on ensin tarpeen vahvistaa tietyn henkilön kuuluminen tiettyyn väestöryhmään.
Venäjän federaation hallitus vahvistaa neljännesvuosittain yhden henkilön toimeentulon vähimmäismäärän. Tätä tarkoitusta varten nimetty elin antaa erityisen asetuksen, joka heijastaa väestön eri ryhmille vaadittavia vähimmäismääriä. Samaan aikaan voimassa olevassa lainsäädännössä sovelletaan keskimääräisten tietojen perusteella laskettua toimeentulon vähimmäismäärää asukasta kohti ja toimeentulon vähimmäismäärää tietyille kansalaisryhmille, joiden tarpeet poikkeavat toisistaan. Joten tällä hetkellä vastaavat arvot lapsille, työikäisille ja eläkeläisille vahvistetaan ja julkaistaan erikseen.
Mikä on toimeentulon vähimmäistaso?
Toimeentulon vähimmäiskoko riippuu suoraan kuluttajakorin määrästä, siihen sisältyvistä tavaroista ja palveluista, jotka ovat välttämättömiä maamme yksittäiselle kansalaiselle kaiken tarvittavan toimittamiseksi yhden kuukauden ajaksi. Tällä hetkellä toimeentulon vähimmäismäärä vahvistetaan Venäjän federaation hallituksen 27. maaliskuuta 2014 antamalla asetuksella nro 233. Tämän asiakirjan mukaan työikäisen väestön osalta tämän indikaattorin arvo on seitsemäntuhatta kahdeksansataa yhdeksänkymmentä - kuusi ruplaa kuukaudessa, lapsille - seitsemäntuhatta kaksikymmentäyksi ruplaa, eläkeläisille - kuusi tuhatta kaksikymmentäkolme ruplaa kuukaudessa. Samanaikaisesti keskimääräiset elinkustannukset henkeä kohden ovat edellä mainitun lain mukaan seitsemäntuhatta kolmesataa kaksikymmentäkuusi ruplaa kuukaudessa.
Mihin elinkustannukset maksavat?
Toimeentulon vähimmäismäärä on tilastollinen indikaattori, joka määrittää taloudellisen kehityksen vauhdin, väestön elintason. Tämän arvon käytännön merkitys on tarve tarjota valtion tukea tietyille väestöryhmille, joiden tulot eivät saavuta vastaavia indikaattoreita. Joten, toimeentulotasoon saakka lisätään eläkkeitä maamme aiheiden alueella. Lisäksi sosiaalietuuksien määräämisen tarve määritetään myös aineellisen turvatason mukaan. Tässä tapauksessa yksittäisen perheen tuloja verrataan kaikkien sen jäsenten yhteenlaskettuun elintasoon. Jos ensimmäinen indikaattori on matalampi kuin toinen, väestön sosiaalisen suojelun elimet antavat asianmukaisen vetoomuksen läsnä ollessa sosiaalietuuksia, joiden tarkoituksena on saavuttaa vaadittu aineellisen hyvinvoinnin taso.
