Hallinnollinen rikkomus (AP) on yksi yleisimmistä väärinkäytöksistä, jotka yleensä johtuvat hallintoelinten toiminnasta. Kuten mikä tahansa muu rikos, AP viittaa väärinkäyttöön, syyllisyyteen ja rangaistukseen.
Tarpeellinen
Venäjän federaation hallinnollisten rikkomusten säännöstö
Ohjeet
Vaihe 1
Käyttöalue. Hallinnollisiin rikkomuksiin kuuluvat sellaiset toimet, jotka loukkaavat millään tavalla kansalaisten oikeuksia, loukkaavat väestön terveyttä, moraalia, yleisesti hyväksyttyä järjestystä, omaisuutta jne. Nämä voivat olla: paloturvallisuuden, ympäristön pilaantumisen, liikennesääntöjen rikkomusten, terveysnormien rikkomukset. Lisäksi AP sisältää rikkomuksia vero- ja rahoitusalalla sekä tulli- ja arvopaperimarkkinoilla. Merkkejä onnettomuuden tekemisestä ovat paitsi toiminta, myös yksityishenkilön tai oikeushenkilön toimettomuus. Mikä tahansa AP ottaa hallinnollisen vastuun.
Vaihe 2
Antisosiaalinen suuntautuminen. Kaikkien hallinnollisten rikkomusten on väistämättä kohdistuttava väestön normaaliin elämään, niistä on oltava vaaroja tai vahingoitettava julkista elämää. Ero AP: n ja muun tyyppisten rikosten välillä tässä tapauksessa on vakavien seurausten puuttuminen, suhteellisen pieni aiheutettu vahinko. Myös väärinkäytöksen menetelmä ja paikka, vahingon laajuus sekä erityisehdot ja olosuhteet otetaan huomioon.
Vaihe 3
Väärällisyys. Yksi hallinnollisen rikkomuksen päämerkeistä on tietyn toiminnan suorittaminen, joka on kielletty lailla. Toisin sanoen lain rikkominen on kirjattava.
Vaihe 4
Syyllisyys. Hallinnollisen rikkomuksen korjaamiseksi se on tehtävä tahallaan tai huolimattomuudesta. Toisin sanoen syyllisen, jonka toiminta oli hänen omassa valvonnassaan, on oltava läsnä tahdon mukana ja selvä tietoisuus. Tässä tapauksessa syy siihen, miksi AP voidaan tunnistaa epätäydelliseksi, voi olla väitetyn syyllisen hulluus. Samalla oikeushenkilö todetaan syylliseksi, jos se ei toteuttanut mahdollisia ja riippuvaisia toimenpiteitä yhteiskunnalle aiheutuvien vahinkojen syiden poistamiseksi.
Vaihe 5
Rangaistus. Hallinnollisen rikkomuksen suorittanutta henkilöä tai oikeushenkilöä rangaistaan väistämättä, jos hänen syyllisyytensä osoitetaan. Rangaistuksen tyypistä, suuruudesta ja kestosta määrätään valtion hyväksymissä pakotteissa ja normeissa. Rangaistuksen vahvistamisesta päättää tuomioistuin.
