Hyvin usein, erityisesti lakimiehiltä, voit kuulla seuraavan lauseen: "Lakien tietämättömyys ei vapauta ketään vastuusta." Kummallista kyllä, yksikään normatiivinen säädös ei sisällä tätä totuutta, mukaan lukien Venäjän federaation rikoslaki, joka, kuten tiedätte, on ainoa rikosoikeuden lähde. Loogisesti herää kysymys: miksi lakien tietämättömyys ei voi vapauttaa vastuusta?
Oikeudellisesta näkökulmasta on melko vaikea vastata tähän kysymykseen. Yksikään liittovaltion laki ei todellakaan puhu tästä. Ja tällaisesta sanonnasta ei ole dokumentaalista vahvistusta, joka hämmentää monia ja saa heidät etsimään erilaisia tekosyitä suuntaansa. On olemassa laki - vastuu tehdystä rikkomuksesta tai rikoksesta. Muita vaihtoehtoja ei voi olla - kuka tahansa asianajaja kertoo henkilölle, ja hän on aivan oikeassa. Siksi on parempi tarkastella esitettyä kysymystä eri näkökulmasta ja yrittää vastata siihen moraalisesta näkökulmasta. Mieti ensin, miten on mahdollista testata tarkalleen lain tuntemattomuus? Laitetta, joka määrittäisi ihmisen tiedon, ei ole vielä keksitty. Siksi kysymykseen "Tiedätkö vai ei?" lain tilanteessa saat helposti vastauksen "ei" etkä voi olla ristiriidassa sen kanssa. Tietenkin kuka tahansa rikoksentekijä voisi reagoida tällä tavalla ja vapauttaa itsensä kaikesta vastuusta. Häntä vastaan olisi mahdollista nostaa syytettä vain toistuvan rikkomuksen yhteydessä, koska kielteinen vastaus lain tai lain artiklan tuntemiseen olisi ehdottomasti valhe. Hyväksyykö yhteiskunta kuitenkin tällaisen politiikan? Ei tietenkään. Siksi hyväksyttiin moraali, jonka mukaan henkilöä ei voida vapauttaa vastuusta rikkomuksista, vaikka hän ei tuntisikaan lakeja, mutta on toinenkin ongelma. Venäjän federaation osavaltion lait muuttuvat jatkuvasti ja joskus melko dramaattisesti ja nopeasti. Tässä yhteydessä jopa kunnolliset kansalaiset voivat rikkoa lakia tietämättä sitä. Tässä ongelma heijastuu hieman toiselta puolelta, ja jotkut kansalaiset saattavat olla eri mieltä yllä olevasta totuudesta. Venäjän lait on ilmoitettava asukkaille täysimääräisesti sen varmistamiseksi, että valtio täyttää alun perin velvollisuutensa ilmoittaa väestölle uusista säännöksistä. Tässä tapauksessa syyttäjät voivat viitata tiettyyn lain julkaisuun selittääkseen syyn, miksi syytettyä ei voida vapauttaa minkään päätöksen vastuusta.
