Suurin vaikeus rikospaikan määrittämisessä on Internet-petos, rikos, joka on tehty kuljetuksen aikana ajon aikana. Tällaisissa tapauksissa rikoksentekijä voi toimia eri paikoissa.
Ohjeet
Vaihe 1
Rikoksiin liittyvä aihe määritellään Venäjän federaation rikoslaissa. Rikollisuus ja muun tyyppiset rikokset olisi erotettava toisistaan. Verkkopetosten tapauksessa sinun on ensin määritettävä rikkomuksen vakavuus ja laittoman toiminnan suorittaneen henkilön vastuu. Jos ne tunnustetaan hallinnolliseksi rikkomukseksi, ei voi olla kysymys mistään rikospaikasta.
Vaihe 2
Rikospaikaksi katsotaan alue, jolla on maantieteelliset koordinaatit ja jolla rikotaan lakia. Tämä alue yhdessä rikoksen tekohetken kanssa ovat objektiivisia merkkejä lain kieltämän teon kokoonpanosta, mikä voi lieventää tai pahentaa vastuuta.
Vaihe 3
Rikoksen tekemispaikan määrittäminen on välttämätöntä, jotta voidaan selvittää lainkäyttöpaikka sekä se, minkä sisäasiainministeriön yksikön tulisi suorittaa tutkintatoimet. Jos on mahdotonta saada luotettavasti selville, minkä alueen ja piirin alueelle rikospaikka kuuluu, tapauksen toimivalta määräytyy tutkintaviranomaisten toiminta-alueen mukaan, missä tutkimus tehtiin, ja alustavan Tutkimus saatiin päätökseen.
Vaihe 4
Eri valtioiden rikoslaissa on hyvin epäselvää kysymys siitä, mikä alue voidaan tunnustaa rikospaikaksi. Yleisin on kanta, jonka N. S. Tagantsev vuonna 1902. Hän mainitsi esimerkkinä höyrylaivan räjähdyksen, joka oli matkalla Saksasta Venäjälle. Huolimatta siitä, että pommi istutettiin Danzigiin, räjähdys tapahtui Venäjän satamassa. Siksi Venäjä olisi tunnustettava rikospaikaksi. Jos pommi olisi löydetty Saksan satamasta, tutkimus olisi ollut Saksan lainvalvontaviranomaisten osastolla.
