Syyttömyysolettama on yksi sivistyneen maan rikosprosessilainsäädännön perusperiaatteista. Samalla tämän periaatteen oikeudellisista ja eettisistä näkökohdista keskustellaan edelleen aktiivisesti oikeusteoriassa.
Syyttömyysolettama on kirjattu yhdeksi Venäjän rikosprosessilain perusnormeista. Siinä julistetaan, ettei kenenkään voida katsoa syyllistyneen mihinkään rikokseen ennen kuin hänen syyllisyytensä on todistettu ja todettu tehokkaalla tuomioistuimen päätöksellä.
On huomattava, että tällainen normi on ominaista rikosoikeudelle, jossa valtio, jota edustajat edustavat, on velvollinen todistamaan epäillyn, syytetyn syyllisyyden. Siviilioikeudellisissa suhteissa syytettyä pidetään oletuksena syyllisenä siihen asti, kunnes hän itse ei osoita aktiivisesti syyttömyyttään, ellei laissa toisin määrätä.
Syyttömyysolettaman oikeudelliset näkökohdat
Tämän periaatteen pääasiallinen oikeudellinen näkökohta rajoittuu tarpeeseen varmistaa henkilön, kansalaisen, perusoikeudet. Rikoksen tekijälle altistuu useita kielteisiä seurauksia, ja syyttömyysolettama vapauttaa heidät henkilöistä, joiden osallistumista laittomiin tekoihin ei ole osoitettu.
Toinen tärkeä oikeudellinen näkökohta on tarve todistaa syyllisyys eikä tutkintaviranomaisten perusteeton lausunto tiedustellakseen tietyn henkilön tekemästä rikoksesta. Lopuksi tällaisella olettamuksella varmistetaan rikosprosessin kontradiktorisuus, koska syytetyn syyllisyyttä koskevan ennalta määrätyn päätöksen läsnä ollessa hänen puolustuksestaan menetetään merkitys.
Syyttömyysolettaman eettiset näkökohdat
Syyttömyysolettaman eettisten näkökohtien katsotaan olevan yhtä merkittäviä. Monien rikosprosessin osallistujien, muiden syytetyn syyllisyydessä olevien henkilöiden ehdoton vakaumus voidaan ilmaista loukkaavissa lausunnoissa, muissa negatiivisissa hetkissä, jotka nöyryyttävät henkilön kunniaa ja arvokkuutta. Laki ei salli tällaista tilannetta puhuen syytetyn väitetystä viattomuudesta.
Lisäksi tämän olettaman tärkeä eettinen näkökohta on se, että vastaajan ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. Jos tällainen velvollisuus olisi olemassa, se aiheuttaisi merkittävää moraalista painostusta syytetylle syytetylle, joka on jo kadehtimattomassa tilanteessa ilman sitä. Samalla vastaajalla on oikeus toimittaa todisteita; hän voi käyttää tätä tilaisuutta oman harkintansa mukaan.
