Usein käy niin, että rikostutkinnan tai siviilikiistan käsittelyn aikana paljastuu uusia todisteita, jotka voivat muuttaa tutkinnan kulkua ja vaikuttaa oikeudenkäynnin tuloksiin. Tällaisissa tapauksissa herää kysymys näiden materiaalien kiinnittämisestä koteloon.
Ohjeet
Vaihe 1
Rikosasiaa tutkittaessa tutkija hankkii säännöllisesti aineellisia todisteita ja muita aineita, jotka on liitettävä asiaan. Hän voi tehdä tämän yksin, tutkia ensin ne ja laatia sopivan pöytäkirjan aineellisten todisteiden tutkimista varten. Jo tämän pöytäkirjan perusteella hän tekee päätöksen materiaalien liittämisestä tapaukseen. Tuomari toimii samalla tavalla - ensin hän tutkii todisteet tuomioistuimen istunnossa, minkä jälkeen hän tekee päätöksen heidän hyväksymisestä tai kieltäytymisestä. Tuomarin päätös voidaan virallistaa erillisenä päätöksenä (jos päätös tehdään neuvotteluhuoneessa, jossa on istunnon keskeytys) tai yksinkertaisesti tekemällä merkintä tuomioistuimen istunnon pöytäkirjaan (jos päätös liittää todisteet tehdään paikan päällä).
Vaihe 2
Yksi tapa suojella osapuolia sekä rikos- että siviilioikeudellisissa menettelyissä on heidän puolestaan osoittavien materiaalien esittäminen. Niiden liittämistä varten on tarpeen julistaa kirjallinen (erillisen asiakirjan muodossa) tai suullinen (esimerkiksi kuulustelun tai tuomioistuimen istunnon aikana) vetoomus, jossa on ilmoitettava, millaista materiaalia tarjotaan ja syyt, miksi ne on liitettävä.
Vaihe 3
Saatuaan vetoomukseen tutkija antaa päätöksen, ja tuomari antaa päätöksen sen tyydyttämisestä (kokonaan tai osittain) tai epäämisestä. Vaikka tutkija ei olekaan liittänyt osapuolten esittämiä todisteita, tosiasia tällaisen pyynnön tekemisestä pysyy asiassa, kirjallinen pyyntö on läsnä muun asian aineiston joukossa. Kieltäytyminen tyydyttämästä materiaalien kiinnittämistä koskevaa pyyntöä alustavan tutkinnan vaiheessa ei estä saman pyynnön esittämistä oikeudenkäynnin aikana.
