Siviilikelpoisuus alkaa siitä hetkestä, kun kansalainen saavuttaa täysi-ikäisyyden. Nykyisessä lainsäädännössä säädetään kuitenkin tietyin edellytyksin yksittäisistä tapauksista, joissa täysi oikeuskelpoisuus alkaa korkeintaan 18 vuotta.
Täydellisen siviilikelpoisuuden aloitusikä vahvistetaan Venäjän federaation siviililain 21 artiklassa. Tämän säännöksen mukaan jokaisella kansalaisella on täysi oikeuskelpoisuus siitä hetkestä lähtien, kun hän saavuttaa 18 vuotta, eli täysi-ikäisyyden. Vasta tämän jälkeen henkilö voi suorittaa kaikki liiketoimet kokonaan, käyttää tiettyjä oikeuksia ja ottaa vastuun. Alaikäisten siviilikelpoisuus on rajallinen, ja sen erityiset rajat asetetaan iän mukaan lainsäädännön normeilla. On myös tapauksia, joissa siviilikelpoisuus on hankittu ennen 18 vuoden ikää.
Siviilikelpoisuuden hankkiminen avioliiton solmimisen yhteydessä
Jos lainsäädäntö sallii avioliiton solmimisen ennen kuin henkilö täyttää 18 vuotta, vastaavaa oikeutta käyttäessään kansalainen saa täyden oikeuskelpoisuuden. Samalla laissa säädetään nimenomaisesti, että tällaisen avioliiton purkaminen myöhemmin, jos henkilö ei saavuta 18 vuotta, ei johda oikeuskelpoisuuden rajoittamiseen, toisin sanoen henkilö pysyy kykenevänä. Avioliiton pätemättömäksi tunnustaminen tuomioistuimessa voi kuitenkin johtaa oikeuskelpoisuuden rajoittamiseen, mikä jää tuomioistuimen harkintaan, jonka on ilmoitettava asiaan liittyvä seikka päätöksessä.
Oikeuskelpoisuuden alkaminen vapauttamisen aikana
Venäjän federaation siviililain 27 §: ssä säädetään toisesta erikoistapauksesta siviilikelpoisuuden ilmaantumisesta ennen 18 vuoden ikää. Tässä artikkelissa paljastetaan emansipaation käsite, joka merkitsee vähintään 16-vuotiaan, työsuhteen alaisena työskentelevän, yrittäjyyttä harjoittavan henkilön julistamista täysin kykeneväksi. Tämän ilmoituksen suorittavat holhousviranomaiset, joiden on ensin hankittava alaikäisen laillisten edustajien suostumus. Jos vanhemmat, muut lailliset edustajat eivät anna tällaista suostumusta, vapautuneen henkilön oikeuskelpoisuus voidaan tunnustaa vain tuomioistuimen päätöksellä. Emansipaatiolla on suuri käytännön merkitys, koska alaikäinen on sen toteuttamisen hetkestä lähtien itsenäisesti vastuussa omista velvoitteistaan, eikä vastuuta voida enää osoittaa vanhemmilleen.
