Henkilön kuoleman yhteydessä hänen omaisuutensa siirretään henkilöille, joita testamentin tai lain mukaan pidetään perillisinä. Laki määrittelee selvästi tällaisten henkilöiden piirin. Jos niitä ei ole, vainajan omaisuus menee valtiolle.
Ohjeet
Vaihe 1
Testamentin perinnössä oletetaan määritelmän mukaan, että testamentoija perustaa perilliset. Jos testamenttia ei ole laadittu, lain mukaan sukulaisia pidetään perillisinä, jotka voivat tehdä perinnön ilman testamenttia.
Vaihe 2
Lapset (mukaan lukien ne, jotka on adoptoitu tai jotka ovat syntyneet perinnön jättäneen henkilön kuoleman jälkeen) kuuluvat perillisiin, jotka voivat ensisijaisesti vaatia perintöä. Tällaisia perillisiä ovat myös vainajan puoliso tai puoliso ja hänen vanhempansa tai adoptiovanhemmat. Kaikilla näillä henkilöillä on oikeus yhtä suuriin osiin kuolleen omaisuudesta.
Vaihe 3
Perillisten joukossa, joka perii perinnön toiseksi, ovat sisaret, sisarukset ja isovanhemmat. Heillä on myös yhtäläiset perintöoikeudet, mutta he voivat hyväksyä perinnön vain, jos yhtään ensimmäisen asteen perillistä ei löydy tai jos he ovat kieltäytyneet perinnöstä.
Vaihe 4
Perinnön perimiseksi ilman testamenttia perillisen on viimeistään kuuden kuukauden kuluttua perinnöstä poistuneen henkilön kuolemantapauksen toteamisesta jätettävä hakemus perinnön hyväksymisestä notaarin toimistossa. Jos tällaista asiakirjaa ei ole, hänen katsotaan kieltäytyneen perinnöstä, ja hänen osuutensa perinnöstä jaetaan jäljellä olevien perillisten kesken.
Vaihe 5
Tuomioistuin voi kuitenkin pidentää tällaisen hakemuksen jättämisen määräaikaa, jos tuomioistuin tunnustaa syyn, jonka vuoksi hakemusta ei jätetty ajoissa.
Vaihe 6
Perillinen ei saa hyväksyä osuuttaan perinnöstä. Vapautus voidaan tehdä muiden seuraajien tai valtion hyväksi. Tällaisen kieltäytymisen peruuttamisesta ei säädetä laissa.
Vaihe 7
Kuolleen henkilön omaisuuden jakamista koskevat kiistanalaiset kysymykset ratkaisevat oikeusviranomaiset, jotka tekevät päätöksen olemassa olevien lain artiklojen perusteella.
