Siviililaissa määrätään kaupallisten järjestöjen oikeudesta myyntisopimuksia tehdessään asettaa kaikki hinnat markkinaolosuhteiden ja kunkin liiketoimen ehtojen mukaisesti. Mutta on olemassa sellainen sopimusmuoto, jonka tietyt ehdot täyttyvät ja katsotaan julkisiksi, jolloin jokainen ostaja, joka on ostaja, saa tuotteen tai palvelun kiinteään hintaan.
Julkisten sopimusten ehdot
Julkisen hankinnan tyypilliset oikeudelliset piirteet on annettu Venäjän federaation siviililain 426 §: ssä. Tämä on myyjän tekemä siviilisopimus - kaupallinen organisaatio, joka suorittaa tietyntyyppisiä töitä, jotka sen on tarjottava kaikille, jotka kääntyvät hänen puoleensa ostajana. Koodi sisältää vähittäiskaupan, julkisen liikenteen kuljetukset, viestintäpalvelut, energiahuollon, lääketieteen, turisti- ja hotellipalvelut tällaisiin töihin.
Jotta sopimus voidaan tunnustaa julkiseksi, sen on täytettävä kaikki sopimusten piirteet. Nämä merkit ovat:
- sopimuksen kohteiden kokoonpano, jota vain kaupallinen yritys - tavaroiden, rakennusurakoiden tai palvelujen myyjä ja ostaja - kuluttaja rajoittaa;
- kaupallinen yritys tarjoaa palvelujaan ja harjoittaa toimintaansa suhteessa luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka ovat hakeneet sitä ostajana;
- yksi tavara-, rakennus- tai palveluhinta jokaiselle ostajalle.
Julkisen sopimuksen edut ostajalle
Laki sallii siis sopimuksen tunnustamisen julkiseksi ei muodollisilla perusteilla, vaan edellä lueteltujen aineellisten ominaisuuksien perusteella, joiden läsnä ollessa mikä tahansa osto- ja myyntisopimus voidaan luokitella julkiseksi. Tämä on erittäin hyödyllistä ostajalle, joka tässä tapauksessa saa lisäetuja, joita hänellä ei ole tavallista sopimusta tehdessään. Tässä tapauksessa ostaja on kuluttaja ja kuluttajansuojalain alainen.
Tässä laissa kuitenkin vain henkilöt, jotka ostavat tavaroita tai tilaavat teoksia ja palveluja henkilökohtaisiin tarpeisiinsa, luokitellaan kuluttajiksi. Voiko oikeushenkilöä pitää kuluttajana, Art. Venäjän federaation siviililain 426 §: ää ei ole määritelty, mutta joissakin julkisten sopimusten tekemistä koskevissa ohjesäännöissä ei ole lainkaan viitteitä siitä, kuka voi olla tällaisten sopimusten kohteena. Tämän perusteella juristit päättelevät, että jos sitä ei ole erikseen määrätty, sekä yksityishenkilö että oikeushenkilö voivat toimia kuluttaja-ostajina. Esimerkiksi kotitalouspalveluita ja pankkitalletuksia koskevissa julkisissa sopimuksissa määrätään nimenomaisesti, että kuluttajat voivat näissä tapauksissa olla vain yksityishenkilöitä.
Julkisen hankintasopimuksen kohteen - ostajan - tunnustaminen kuluttajaksi antaa hänelle oikeuden odottaa hinnanalennusta, jos hän kuuluu etuoikeutettuihin kansalaisryhmiin, eikä kaupallinen järjestö-myyjä voi kieltäytyä tekemästä sopimusta. Jos seurauksena on perusteeton kieltäytyminen sopimuksen tekemisestä, kuluttajalla on oikeus vahingonkorvaukseen.
