Omaisuuden periminen sukulaisen kuoleman jälkeen on lainsäädännössä selkeästi määritelty menettely. Tällainen varmuus algoritmissa on tarpeen kaikkien mahdollisten perintöprosessin tilanteiden ratkaisemiseksi.
Perintöjonon ymmärtäminen
Venäjän nykyisessä lainsäädännössä säädetään kahdesta perintötavasta perinnön jakamiseksi kuolleen sukulaisten kesken - lailla ja testamentilla. Jos kansalaisen hänen elämänsä aikana laatima testamentti puuttuu, hänen omaisuutensa jakamiseen on kuitenkin vain yksi vaihtoehto - lain mukaan.
Venäjän federaation siviililain 1141 §: ssä, joka on rekisteröity maamme lakikoodeksissa numerolla 146-ФЗ 26. marraskuuta 2001, todetaan, että omaisuuden jakaminen sukulaisten välillä tällaisessa tilanteessa tapahtuu riippuen siitä, mikä linja perintö, johon kukin yksittäinen henkilö kuuluu. Samaan aikaan nykyisessä lainsäädännössä on varattu yhteensä kahdeksan perintölinjaa. Vain yhden jonon edustajat voivat vaatia perintöä kerrallaan. Joten jos esimerkiksi hakijoiden joukossa on ensimmäisen vaiheen perillisiä, niin muiden vaiheiden edustajat eivät saaneet kuolleen omaisuutta.
Lapsenlapsen perintö
Ensimmäisen vaiheen perilliset ovat siis Venäjän federaation siviililain 1142 §: n mukaan lapsia, vanhempia ja kuolleen kansalaisen vaimo tai aviomies. Tietyissä tilanteissa perintö voidaan kuitenkin jakaa siten, että lapsenlapset saavat sen ensin.
Laissa tätä tilannetta kutsutaan perinnöksi edustamisoikeuden perusteella. Se syntyy, kun yksi tai useampia ensimmäisen asteen perillisiä kuoli testamentin tekijän kanssa tai kuuden kuukauden kuluessa hänen kuolemastaan, eli aikana, jona perintöä ei vielä pidetä avoimena. Tässä tapauksessa samanaikainen kuolema nykyisessä lainsäädännössä on kuolema, joka tapahtui samana päivänä.
Tällöin määrätyn ajanjakson aikana kuolleen perillisen jälkeläiset saavat oikeuden saada testamentin haltijan omaisuuden. Esimerkiksi jos testamentin tekijän poika tai tytär osoittautui tällaiseksi perilliseksi, hänen lapsensa eli kuolleen kansalaisen lapsenlapset saavat mahdollisuuden saada omaisuutensa edustuksen perusteella. Lisäksi koko omaisuuden määrä, jonka hänen poikansa tai tyttärensä olisi pitänyt saada, jaetaan tasan lasten kesken.
Samanaikaisesti, jos tällaiselta pojalta tai tyttäreltä kuitenkin jostakin tai toisesta syystä evätään perintöoikeus, myös hänen lapsensa eivät saa tällaista oikeutta kuolemansa yhteydessä. Esimerkiksi perintöoikeuden riistäminen voi johtua siitä, että testamentin tekijä itse tunnustaa vainajan pojan tai tyttären kelvottomiksi perillisiksi tai riistää sen perinnöstä.
