Voidakseen harjoittaa laillista yrittäjyyttä Venäjän federaation alueella, henkilön on hankittava yksityisen yrittäjän asema. Mikä vastuu hänellä on velvollisuuksistaan?
Menestyvän liikeidean toteutus vaatii paitsi lähtöresurssien saatavuuden pääoman ja työvoiman muodossa, myös asianmukaisen oikeudellisen rekisteröinnin tämän idean aloittajan asemasta. Yksi helpoimmista tavoista saada laillisesti oikeus harjoittaa yrittäjyyttä maassamme on hankkia yksityisen yrittäjän asema. Menettely sen hankkimiseksi ja työskentelemiseksi yksittäisenä yrittäjänä on joiltakin osin paljon yksinkertaisempi kuin muilla liiketoiminnan organisatorisilla ja oikeudellisilla muodoilla. Tällä yksinkertaisuudella on kuitenkin haittansa.
Yksittäisen yrittäjän vastuu
Yksi pääkohdista, joka herättää huolta kansalaisille, jotka ajattelevat mahdollisuutta rekisteröityä yksityisyrittäjäksi, on tällaisen liikemiehen vastuun määrä. Joten Venäjän federaation siviililain 1 osan 24 artiklassa, joka on rekisteröity maamme lakisääntöihin numerolla 51-FZ, 30. marraskuuta 1994, todetaan, että yksityinen yrittäjä on vastuussa velvollisuuksistaan kaikilla määrillä. hänelle kuuluvasta omaisuudesta. Jos aloittelevan liikemiehen taloudellinen laskelma oli virheellinen ja voitto, johon hän luotti, ei vastannut hänen odotuksiaan, hän saattaa joutua maksamaan esimerkiksi vuokranantajan kanssa myymälän tilojen toimittamisesta myymällä henkilökohtainen omaisuus.
Rajoitukset yksittäisen yrittäjän omaisuuteen kohdistuvista seuraamuksista
Samanaikaisesti, kun analysoidaan tällaisten ankarien toimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta, yksityisen yrittäjän tulisi ottaa huomioon Venäjän federaation siviililain 1 osan 24 artiklan mukainen lisämääräys. Se toteaa erityisesti, että nykyisessä lainsäädännössä vahvistetaan luettelo yrittäjälle kuuluvista esineistä, tavaroista ja arvoesineistä, joista on kielletty määrätä seuraamuksia. Täydellinen luettelo tällaisesta omaisuudesta on Venäjän federaation siviiliprosessilain 446 artiklan 1 kohdassa, jonka numero on 138-FZ 14. marraskuuta 2002. Esimerkiksi sellaiset asiat ja esineet sisältävät ainoan majoituksen, henkilökohtaiset tavarat, ammatillisen toiminnan harjoittamiseen tarvittavat välineet ja jonkin muun omaisuuden. Samanaikaisesti ylellisyystavaroita, koruja ja vastaavia kalliita esineitä ei kuitenkaan voida luokitella tähän luokkaan, vaikka ne olisivatkin kansalaisten henkilökohtaisessa käytössä.
