Teko on toiminta. Siviilisäädös tarkoittaa kansalaisten toimia suhteessa toisiinsa, julkisiin ja valtion instituutioihin kansainvälisen ja valtion oikeuden perusteella. Nämä ovat myös tapahtumia, jotka vaikuttavat kansalaisen oikeuksien ja velvollisuuksien syntymiseen, muuttumiseen tai päättymiseen. Esimerkiksi täysi-ikäisyys, kansalaisuudeksi tuleminen, oikeuskelpoisuuden saaminen tai toimintakyvyn menetys, siviilisäädyn muutos jne.
Henkilön elämän tärkeimmät toimet ja tapahtumat ovat pakollisen valtion rekisteröintiä. Näitä tapahtumia ja toimia kutsutaan siviiliasemiksi. Rekisteröintitoimintoja suorittavat siviilisäätyjen rekisteröintiä käsittelevät erityiselimet (ZAGS). Tärkeimmät ovat: syntymän rekisteröinti ja nimen osoittaminen, avioliiton rekisteröinti ja kansalaisen kuoleman rekisteröinti.
Vastaava merkintä säädöksen valtionrekisteröinnistä erityisiin lakikirjoihin ja sen perusteella annetaan todistus tiukasti vakiintuneesta muodosta. Yhtenäisten asiakirjanäytteiden hyväksyminen, toimien rekisteröintiä koskevat menettelyt ja ehdot suoritetaan Venäjän federaation oikeusministeriön lainkäyttövaltaan. Jatkossa, jos osapuolten välillä syntyy kiistanalaisia tilanteita, jotka edellyttävät muutoksia tai korjauksia siviilisäätylaissa, nämä menettelyt ovat mahdollisia vain tuomioistuimen päätöksen perusteella.
Rekisteröimällä siviilisäätyasiakirjan kansalaiselle annetaan vastaavat oikeudet ja velvollisuudet. On tärkeää korostaa, että kansalaisen uuden aseman muuttaminen ja määrittäminen ei ole pääsy tiettyihin siviilisuhteisiin, vaan uusi asema ilmestyy vasta virallisen valtion rekisteröinnin jälkeen. Esimerkiksi lain muutosten yhteydessä yksilön suuremman vapauden suuntaan voimme pitää "siviiliavioliittoja". Miehellä ja naisella, jotka päättävät asua yhdessä, ei ole oikeuksia ja velvollisuuksia valtiota ja toisiaan kohtaan, ennen kuin he laillistavat suhteensa rekisteritoimistossa. Erityisesti "avopuolisot" eivät ole laillisesti perillisiä toistensa omaisuudesta, ellei siitä ole erityisiä notaarin vahvistamia asiakirjoja.
Henkilön biologinen kuolema ei myöskään ole perusta sille, että sukulaiset saavat oikeuden periä omaisuutensa. Tämä oikeus tulee vasta siitä päivästä, jona kansalainen kuolee rekisteriin rekisteritoimistosta, ja otteesta vakiintuneen muodon "kuolintodistuksesta".
