Omaisuus ei ole vain erillinen taloudellinen luokka, vaan myös taloushallinnon perusta, mikä näkyy selvästi maan historiasta. Tältä osin on tärkeää kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: omistusoikeuksien ydin ja liikeoikeuden subjektit.
Omistuksen ydin
Omaisuus voidaan luonnehtia enemmän kuin vain omaisuudeksi. Itse asiassa se on taloudellinen suhde, joka on laillisen muodollisuuden alainen. Tässä suhteessa voidaan puhua omaisuudesta hallinnon perustana, koska henkilö, joka on saanut oikeuden omistaa jotain, tulee sen omistajaksi, mikä asettaa itselleen taakan ylläpitää hänelle kuuluvia asioita. Valtio itse asettaa omistajille vastuun olettaen, että he arvostavat heille uskottua taloudellista lakia.
Erityisen tärkeitä ovat taloudellisten omaisuussuhteiden sääntelyyn liittyvät ongelmat yhdessä kansantalouden hallinnan tehokkuuden kanssa. Lukuisten markkinauudistusten vuosien aikana omaisuuden suhteiden järjestelmässä tapahtui vallankumous, joka vaikutti talouden hallinnan uudelleen suuntaamiseen. Siksi omistusoikeus tarkoittaa nykyään sitä, että omistajalla on kaikki valtuudet tehdä hänelle osoitettuun omaisuuteen liittyviä toimia, jotka eivät ole ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa.
Omaisuus hallinnon perustana sisältää valtojen kolmikon. Ensinnäkin se on omistus eli omaisuuden hallussapidon oikeusperusta. Toiseksi se on mahdollisuus omaisuuden taloudelliseen käyttöön tarvittavien ominaisuuksien poistamiseksi siitä. Kolmanneksi tämä on käsky eli omaisuuden oikeudellisen tulevaisuuden määrittäminen muuttamalla sen kuntoa ja omistusta.
Liiketoimintayksiköt
Kauppaoikeuden aiheita ovat kunnalliset ja valtion yritykset. Heidän hallussaan olevaa omaisuutta ei voida jakaa osakkeisiin, osakkeisiin ja niin edelleen. Jos kiinteistö siirretään yksikköyritykselle, se lakkaa olemasta omistajan hallussa. Samanaikaisesti ei-omistajalle voidaan tarjota joitain hävittämisvaihtoehtoja sopimuksen nojalla. Talousjohdon aiheilla on oikeus luovuttaa ja vuokralaisella on rajoitetut käyttöoikeudet.
Kuten näette, omaisuus hallinnoinnin perustana sisältää asiaankuuluvien yksiköiden läsnäolon, jotka harjoittavat hallussaan olevan kiinteistön kehittämistä. Heillä on oikeus antaa se väliaikaiseen käyttöön muille yhteisöille. Tällaiset tilaukset mahdollistavat omaisuuden suhteiden kehittämisen taloudellisella tasolla, mikä osaltaan edistää yksittäisten alueiden ja koko maan kehitystä.
