Yrityksen toimintatapoihin liittyviä asioita säätelee Venäjän federaation työlaki. Tärkein ja yleisimmin käytetty työtapa on normalisoitu työpäivä, joka kestää 9 tuntia ottaen huomioon tunnin lounastauon. Mutta joissakin tapauksissa yrityksen toiminnan optimoimiseksi käytetään myös muita toimintatapoja.
Yrityksen toimintatilat
Venäjän federaation työlakien 17 luvussa luetellaan useita työaikajärjestelmiä, jotka voivat toimia yrityksessä. Tämä on:
- standardoitu 8 tunnin työpäivä
- epäsäännöllinen työaika
- työtoiminta joustavassa aikataulussa
- työ vuorossa
- yhteenveto tehtyjen työtuntien kirjanpidosta
- työvoiman mahdollisuus jakaa työpäivä osiin.
Yrityksen toimintatapojen pääpiirteet
Vakioitu työpäivä on 40 tuntia viikossa, työntekijät työskentelevät lounastaukoilla maanantaista perjantaihin, kun taas viimeinen työpäivä lyhenee tunnilla.
Epäsäännöllistä työaikaa säännellään Venäjän federaation työlainsäädännön 101 artiklassa. Sitä käytetään pääasiassa henkilöille, jotka työskentelevät hallinnollisissa tehtävissä, joiden työn pituutta ei voida kirjata. Työlaki sallii näiden työntekijöiden osallistumisen virallisten tehtäviensä suorittamiseen heidän vahvistetun työajan ulkopuolella. Epäsäännöllistä työaikaa ei ole määritelty kaikille, vaan niiden käytöstä on määrättävä työ- tai työehtosopimuksessa.
Työvoimaa joustavassa aikataulussa säännellään Venäjän federaation työsäännöstön 102 artiklassa. Tässä toimintatilassa työpäivän alku, sen loppu tai kokonaiskesto määritetään osapuolten sopimuksella. Työntekijä on velvollinen työskentelemään työnantajan tilikauden aikana vahvistaman kokonaismääräajan, joka katsotaan työpäiväksi, viikoksi, kuukaudeksi jne.
Vuorotyötilaa on suositeltavaa käyttää yrityksissä, joissa on jatkuva tuotantosykli. Tätä järjestelmää säännellään Venäjän federaation työlainsäädännön 103 artiklassa. 2, 3 tai 4 vuorossa järjestetty työ mahdollistaa kalliiden korkean teknologian laitteiden, koneiden ja mekanismien tehokkaamman käytön. Neuvostoliiton työvoimakomitean ja ammattiliittojen keskiliiton 8. huhtikuuta 1967 tekemässä selvityksessä suositellaan käytettäväksi likimääräisiä vuoroaikatauluja.
Yhteenveto työajasta suoritetaan silloin, kun tietyn tyyppisiä töitä ei voida noudattaa työpäivän vakioitua kestoa. Tällöin vahvistetun tilikauden enimmäiskesto ei saisi ylittää yhtä vuotta.
Yrityksen toimintatapa ja mahdollisuus jakaa työpäivä osiin vahvistetaan siinä tapauksessa, että se on tarpeen ja työn erityisluonteen vuoksi. Sitä voidaan käyttää myös työskenneltäessä, jonka intensiteetti vaihtelee huomattavasti yhden työpäivän (vuoron) aikana. Tässä tapauksessa on suositeltavaa jakaa työpäivä osiin, jotta työntekijät eivät seiso joutokäynnillä yhden jatkuvan vuoron aikana.
