Talousjärjestelmän erilaisella rakenteella valtioilla on erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa rahoitusalaan. Suunnitellun talouden vallitessa valtio hallitsee täysin tuotantomääriä ja hintoja. Markkinataloudelle päinvastoin on ominaista rahoitusmaailman kohteiden välisten suhteiden vapaus.
Markkinatalous on teoreettisesta näkökulmasta itsesääntelymekanismi, jossa kysynnällä ja tarjonnalla on päärooli. Valtiolla ei ole oikeutta vaikuttaa molempiin tekijöihin. Mutta teoreettisen tiedon yleistämisen avulla luotu ihanteellinen malli ei heijasta täysin todellisuutta. Tämä malli ei sisällä keinotekoisesti luotuja kriisejä, yksittäisten talousvyöhykkeiden luomista ja hajoamista eikä muita tekijöitä, joilla on valtava vaikutus maailmanlaajuiseen rahoitusjärjestelmään.
Yhtäkkiä nousevien negatiivisten ilmiöiden valossa valtio voi puuttua talouteen. Hätätilanteessa maan johto voi kieltää tiettyjen tavararyhmien hintojen korottamisen. Tämä tehdään ennen kaikkea, jotta taloudelliset häiriöt eivät muutu akuutiksi sosiaalikriisiksi. Loppujen lopuksi inflaation aiheuttamat laajamittaiset lakot ja protestitoimet aiheuttavat vielä suurempaa vahinkoa taloudelle.
Valtio voi vaikuttaa myös suuryrityksiin estääkseen tiettyjen talouden alojen monopolisoinnin. Liittovaltion monopolien vastainen yksikkö takaa tämän alan lainsäädännön noudattamisen Venäjällä. Tämän valtion elimen kautta valvotaan rahoitusjättien (kansainväliset yritykset, kansainväliset omistukset) toimintaa, kilpailun suojaamista ja sääntelyasiakirjojen kehittämistä.
Suoran talouteen vaikuttamisen lisäksi valtio voi vaikuttaa rahoitusjärjestelmään epäsuorasti hyväksymällä tiettyjä lakeja. Esimerkiksi kun hallitus on päättänyt nostaa tulleja joillekin tuontitavararyhmille, se tekee kannattamattomaksi tuoda niitä ulkomailta. Näin se tukee samalla omia tuottajiaan ja lisää BKT: n kasvua.
