Työttömyys on sosioekonominen ilmiö, jonka merkki on osan taloudellisesti aktiivisen väestön kyvyttömyys löytää työtä. Työttömiä pidetään osana maan taloudellisesti aktiivista väestöä, ihmisiä, joilla ei ole työtä, mutta jotka haluavat löytää sen ja etsivät sitä aktiivisesti.
Ohjeet
Vaihe 1
Työttömien määrä maassa ja vastaavasti työttömyysaste määritetään kahdella eri tavalla. Ensimmäinen perustuu työttömien rekisteröintiin virallisissa elimissä. Ainoastaan ne, jotka ovat hakeneet asiaankuuluvasta valtion, kunnan tai julkisesta palvelusta (ulkomailla se on työvoimapörssi, maassamme - liittovaltion työvoimapalvelu), saavat työttömän aseman. Nämä henkilöt ovat valtion kirjanpitoviranomaisten rekisteröimät, ja viralliset tilastot ottavat ne siten huomioon.
Vaihe 2
Toinen menetelmä perustuu Maailman työjärjestön (ILO) kehittämään metodologiaan, jonka mukaan ei ole niin tärkeää, kuinka työtön etsii työtä (ottaako hän yhteyttä työvoimapalveluun vai ei), mutta se on vain tärkeää, että he todella etsivät sitä (ei ulkonäön vuoksi). Ainakin, jos hän on tehnyt sitä viimeiset neljä viikkoa.
Toisessa menetelmässä käytetään kotitalouksien otantasosiologisia tutkimuksia. Samaan aikaan tilastovirhe on väistämätön, mutta silti tämä menetelmä antaa paljon luotettavampaa ja tarkempaa tietoa taloudessa työskentelevien ihmisten todellisesta lukumäärästä ja työttömien todellisesta lukumäärästä etenkin maissa, joissa monet työttömät eivät erittäin innokas rekisteröityä ja rekisteröityä.
Vaihe 3
Siksi työttömyysasteen (u) laskemiseksi on tarpeen laskea prosenttiosuus työttömien kokonaismäärästä koko taloudellisesti aktiivisen väestön eli työvoiman määrään.
Laskeminen on melko yksinkertaista, käytä seuraavia kaavoja:
N = LF + NLF;
LF = E + U;
u = U / LF = U / E + U, missä u on työttömyysaste, U on työtön, E on työllinen väestö, NLF on taloudellisesti passiivinen väestö, LF on taloudellisesti aktiivinen väestö (työvoima) ja N on koko maan väestö.
