Nykytieteessä ei ole yleisesti hyväksyttyä "lain" käsitteen määritelmää. Se yhdessä moraalin ja etiikan kanssa on yksi sosiaalisten suhteiden sääntelijöistä. Lainsäädännön, sen perustan ja alkuperän kysymystä ei ole tähän mennessä ratkaistu tieteessä.
Laki on eräänlainen joukko normeja, jotka määrittelevät kaikkia ihmisiä sitovat säännöt, jotka määrittävät heidän suhteensa toisiinsa.
Klassisen marxilais-leninistisen oikeuskäytännön mukaan laki on joukko yleisesti sitovia käytännesääntöjä, jotka valtio vahvistaa ja sanktioi ja joiden täytäntöönpano varmistetaan valtion sääntelytoimenpiteillä.
Lain teoriassa kutsutaan erilaisia lain merkkejä, useimmat kirjoittajat erottavat muun muassa:
- normatiivisuus (laissa vahvistetaan tietyt käyttäytymissäännöt);
- yleensä sitova (kaikille aiheille)
- valtion tarjoama palvelu (lain normien noudattamatta jättäminen merkitsee vastuun alkamista)
- objektiivinen luonne (oikeus yksilön tahdosta riippumatta)
- muodollinen varmuus (oikeudelliset normit ilmaistaan säädöksinä)
- impersonalisaatio (lain normit on osoitettu rajoittamattomalle määrälle aiheita);
- lain normien toistuva toiminta (lain normit on suunniteltu toistettavaksi);
- johdonmukaisuus (laki on sovittu, toisiinsa liittyvä rakenne).
Objektiivisen oikeuden ilmaisumuodot ovat: normatiivinen säädös, normatiivinen sopimus, oikeustapa ja oikeudellinen ennakkotapaus.
Normatiivinen säädös on asiakirja, jonka valtuutettu valtion elin hyväksyy oikeusvaltion luomiseksi, muuttamiseksi tai poistamiseksi.
Normatiivinen sopimus on sopimus, joka sisältää kaikkia sitovia käyttäytymissääntöjä (eli oikeusvaltioperiaatetta).
Oikeudellinen tapa on joukko tiettyjä sääntöjä, joissa määrätään tiukka käyttäytyminen tietyissä tilanteissa. Edellytykset oikean tapan syntymiselle ovat sosiaalisten suhteiden vakaus ja toistuva toistuminen, jotka aiheuttavat tiettyjä stereotypioita käyttäytymisestä yksilössä ja massatietoisuudessa. Näistä stereotypioista tulee lain lähde.
Oikeudellinen ennakkotapaus on oikeudellinen voimaantulo tietyssä tapauksessa, jolla vahvistetaan, muutetaan tai kumotaan oikeudellisia normeja.
