Kohde ja toiminnan kohde ovat saman prosessin kaksi puolta. Kohde on se, joka suorittaa toiminnon, esine on se, mihin toiminta on suunnattu. Tämä on kuitenkin vain yksi eroista näiden käsitteiden välillä.
"Aihe" ja "Objekti" luokkina
Termejä "Aihe" ja "Kohde" on tarkasteltava erikseen, kussakin tapauksessa, tai jos otamme teoreettiset tieteet, kullekin tieteelle. Joten esimerkiksi kielitieteen "aihe" eroaa filosofian "aiheesta". Tietosanakirja, toimittaja A. A. Ivina määrittelee "aiheen" viidellä eri tavalla. Tavallisessa elämässä termillä "aihe" tarkoitetaan kuitenkin tiettyä henkilöä (olentoa), joka suorittaa tiettyjä toimia. Puolestaan "esine" ymmärretään sellaiseksi, johon kohteen toiminta on suunnattu. Joten esimerkiksi siviilioikeuden kohteena ovat aineelliset ja aineettomat oikeudet, joista syntyy siviilioikeudellisia suhteita. Lisäksi aihe voi olla joko yksilö (yksi henkilö, yksilö) tai kollektiivi (henkilöryhmä, oikeushenkilö - organisaatio). Esineen puolestaan on oltava todellisuuden alueella ja ilmaistava tietyissä luokissa, jotka osoittavat sen piirteet.
Aktiivisuus on kohteen vuorovaikutus kohteen kanssa, jonka aikana tavoite saavutetaan tai tarve tyydytetään. Täten kohde on prosessin toisella puolella ja esine on toisella puolella. Vuorovaikutus voi olla todellista (fyysistä) ja spekulatiivista (ei fyysistä).
Kohteen ja kohteen merkit, erottamalla ne
Jos määritämme toiminnan aiheeksi jotain, joka voi suorittaa toimintoja, ja kohteen, johon jotain nämä toiminnot on suunnattu, on tarpeen selventää niitä erottavat merkit.
Joten toiminnan kohteella on kyky toimia, tehdä itsenäinen päätös. Kohde vain tottelee näitä päätöksiä muuttuen tai pysyen muuttumattomana.
Toinen ero on prosessiin osallistumisen aste. Toiminnan kohde on aktiivinen, kun taas toiminnan kohde on useimmiten passiivinen.
Koska puhumme toiminnan aiheesta, se on useimmiten animoitu henkilö, jolla on tahtoa ja järkeä. Lisäksi tämä koskee sekä elävää olentoa (henkilö) että yhteiskunnan tuotetta (organisaatio). Kohde on pääsääntöisesti eloton (aineelliset ja aineettomat hyödykkeet).
Yrittäjyyden aihe ja kohde
Jos pidämme sellaista erityisryhmää yrittäjyyteen, on syytä huomata seuraava:
Liiketoimintayksikkö on siviilioikeudellinen yksikkö, joka omalla vastuullaan harjoittaa itsenäistä toimintaa, jonka tavoitteena on järjestelmällinen hyöty omaisuuden käytöstä, tavaroiden myynnistä, työn suorittamisesta tai palvelujen tarjoamisesta ja joka on rekisteröity tähän kapasiteetti lain edellyttämällä tavalla.
Yrittäjyyden kohteena ovat aineelliset ja aineettomat hyödyt, joista yrittäjyys tapahtuu.
