Työnantajalle saattaa aiheutua hallinnollinen tai rikosoikeudellinen vastuu viivästyneistä palkoista. Lisäksi organisaatiolle aiheutuu taloudellista vastuuta työntekijöille maksamalla velvollisuus maksaa viivästyksiä.
Ohjeet
Vaihe 1
Palkkojen viivästyminen mihin tahansa ajanjaksoon on hallinnollinen rikos, jonka vastuusta säädetään sovellettavassa laissa. Organisaatioille määrätään erityisesti sakko tällaisista rikkomuksista, joiden määrä on 30-50 tuhatta ruplaa. Yksittäiset yrittäjät joutuvat maksamaan 1-5 tuhatta ruplaa. Vastaava rangaistus on määrätty virkamiehille (esimerkiksi yrityksen johtaja, pääkirjanpitäjä), joiden syystä viivästyminen sallittiin.
Vaihe 2
Vaihtoehtoinen hallinnollinen rangaistus yritysten ja yksityisten yrittäjien palkkojen maksamisen viivästymisestä on toiminnan keskeyttäminen, jonka kesto voi olla jopa 90 päivää. Tätä rangaistusta sovelletaan suhteellisen harvoin, joten sen määräämiseen tulisi luottaa vain, jos rikkomus on merkittävä tai viivästynyt toistuvasti lyhyessä ajassa.
Vaihe 3
Jos yksittäisen yrittäjän tai yrityksen johtajan palkan viivästyminen johtuu palkkasoturista, muusta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja osittaisen viivästymisen kesto on yli kolme kuukautta, seurauksena voi olla rikosoikeudellinen vastuu. Rangaistus on tässä tapauksessa vankeusrangaistus vuodeksi tai pakkotyö vastaavaksi ajaksi. Vaihtoehtona mainituille vastuun tyypeille määrätään enintään sata kaksikymmentä tuhatta ruplaa sakko tai erityisoikeuden (esimerkiksi oikeuden harjoittaa yrittäjyyttä) pidättäminen enintään yhdeksi vuodeksi.
Vaihe 4
Tiukempaa rikosoikeudellista vastuuta suunnitellaan, jos palkat viivästyvät kokonaan ja viivästymisaika ylittää kaksi kuukautta. Tällöin voidaan määrätä sakko, joka on 100-500 tuhatta ruplaa, ja vaihtoehtoiset rangaistustyypit ovat edellä mainitut vankeusrangaistukset, pakkotyö tai erityisoikeuden menettäminen. Kunkin tämäntyyppisen vastuun enimmäisaika on nostettu kolmeen vuoteen.
Vaihe 5
Lopuksi työnantaja on taloudellisesti vastuussa työntekijöille, joiden palkanmaksua hän on viivästyttänyt. Vastuun määrä on yksi kolmesatasosa Venäjän federaation keskuspankin asettamasta jälleenrahoituskorosta maksamattomasta summasta kutakin viivästyspäivää kohti. Samalla työnantajan syyllisyydellä ei ole merkitystä tämän vastuun siirtämisessä, viivästyessä työntekijöille olisi maksettava korkoa.
